Toivoa on aina

Uupumus saa helposti ajattelemaan, ettei millään ole mitään merkitystä – ettei minulla ole mitään merkitystä. Olen kokenut sen itse, ja nähnyt paljon uupumusta myös ympärilläni.

Onneksi epätoivo ja synkkyys ei ole koko totuus, vaan vasta kolikon toinen puoli. Uupumuksen toisella puolella on aina olemassa toivo. Se on kipinä jossain syvällä ihmisessä, johon on uupuneena liki mahdotonta uskoa. Mutta siellä se on.

Miten tuon kipinän voisi sitten uupuneena löytää uudelleen? Oikotietä onneen ei ole, vaan ihan ensimmäiseksi on opeteltava lepäämään. Ja se on muuten vaikeaa!

Kun on tottunut suorittamaan tappotahdilla omaa työtä ja elämäänsä, lepääminen tuntuu luovuttamiselta. Itse tunsin sairauslomalla oloni pitkään levottomaksi. Vaikka kroppa ei jaksanut oikein mitään, mieli pyrki edelleen laukkaamaan jossain kaukana tästä hetkestä.

Kierrosten hidastuminen vei omalla kohdallani pari kuukautta. Vasta sitten alkoi hidas toipuminen. Samalla aloin etsiä vastausta kysymykseen: mikä ja kuka olen silloin, kun en suorita mitään?

En kuitenkaan ajattele, että ihmisen pitäisi uupuneena etsiä kadonnutta kipinäänsä yksin. Silloin tulee avuksi vertaistuki. Kun kuulee toisen, uupumuksen läpikäyneen ihmisen kokemuksia aiheesta, oma taakka kevenee. On helpottavaa tajuta, etten sittenkään ole näiden tuntemusteni kanssa yksin.

Kun tunsin taas hiljalleen oloni omaksi itsekseni, halusin puolestani tarjota vertaistukea muille uupuneille. Syntyi idea kirjasta, johon päätin kerätä tarinoita toisilta uupumuksen kokeneilta ihmisiltä. Työuupumuskirja löytyy nykyään kirjakaupoista ja muun muassa Docendon verkkosivuilta: https://docendo.fi/sivu/tuote/tyouupumuskirja/2721408. Sen tarkoitus on tarjota vertaistukea niillekin, joilla ei itsellään juuri nyt ole voimia etsiä toisia ihmisiä tuekseen.

Olen edelleen kiitollinen siitä kannustuksesta, jota sain osakseni silloin, kun en itse toipumiseen uskonut. Se palautti pikkuhiljaa takaisin kadoksissa olleen toivon kipinäni. Siksi muistutan: se sama kipinä on olemassa sinussakin, usko vain.

Kirjoittanut: Rosanna Marila

Huonon lähimuistin kanssa oppii elämään

Minulle on jäänyt kolme “jälkitautia” työuupumuksesta : huono lähimuisti, huonot yöunet ja se, että väsyn nopeasti. 

Lähimuistini on todella huono. Töissä kirjoitan ylös kaikki minulle suullisesti annetut ohjeet ja tehtävät. Jos työkaveri sanoo minulle käytävän päässä jotain, en yleensä muista sitä enää, kun tulen omaan työhuoneeseeni. Jos joku työkaveri tulee käytävällä vastaan, tai ajatus eksyy muualle, alkuperäinen ajatus katoaa kokonaan. Ja ajatus eksyy muualle tosi nopeasti!

Jos minulle tulee joku työasia illalla kotona mieleen, laitan sen ylös kännykän kalenteriin, ja laitan muistutuksen seuraavalle työpäivälle. Kun kännykän muistutus hälyttää, mietin, mitä kännykkä nyt oikein muistuttaa, ja olen yleensä unohtanut ihan totaalisesti asian, josta laitoin muistutuksen. 

Päivällä tapahtuneet asiat vaikuttavat yöuneen. Jos minulla on stressiä, herään aamuyöllä, enkä saa välttämättä enää loppuyöstä unta. Olen sinänsä tottunut tähän aamuyön heräilyyn, että en enää hermostu asiasta. Totean hyväksyvästi, että unet loppuivat tältä yöltä. Yleensä alan lukemaan jotain kirjaa. Tämän teen sen vuoksi, ettei ajatus jää kiertämään kehää ja ala syyllistämään minua: “taas sinä heräsit kesken unien, olet huono ihminen”. En edes yritä saada unen päästä enää kiinni. 

Oman jaksamisen kanssa saa välillä edelleen tasapainoilla. Jos huomaan, että elämän vauhti on kiihtymässä liian lujaksi, osaan nykyään painaa jarrua. Tiedän omat rajani. En esimerkiksi jaksa tehdä ylitöitä. Pidän huolta ravinnosta ja levosta, sekä omasta hyvinvoinnista. Minun hyvinvoinnistani ei kukaan muu pidä huolta. Olen oppinut tervettä itsekkyyttä. 

Kirjoittanut: Sanna Tuuli

5. Millä tavoin ja miksi uniongelmia ilmenee, ja millaisin keinon niihin voi saada apua? Millaisin tavoin voi kotikonstein parantaa unenlaatua?

Unettomuus on tavallinen uupumiseen ja masennukseen liittyvä ongelma. Velvollisuudet, tekemättömät työt, ratkaisemattomat asiat, huoli ja ahdistuneisuus yleensä vain pahentavat uniongelmia. Joskus ahdistuneisuus voi oireilla pelkästään uniongelmin, sillä ahdistuneisuus voi pysyä piilossa päivän kiireissä. Tavallista on sekä nukahtamisvaikeus että aamuyön heräily.

Jos ihminen saa liian vähän unta pidemmän ajan kuluessa, se alkaa näkyä päiväväsymyksenä ja -uupumuksena. Pitkittyessään uniongelmilla on taipumus pahentua. Uneton alkaa jo pelätä ja jännittää seuraavaa yötä, miten se mahtaakaan sujua, saanko nytkään nukutuksi, jne. Syynä on sympaattinen hermosto ja ihmisen ”liskoaivojen” rakenteet, jotka ovat ihmisen lajinkehityksen vanhimpia osia, ja sen aikana varmistaneet taisteluun ja pakoon ryntäämisen kyvyn vihollisen uhatessa, mutta joita ei enää sellaisenaan tarvittaisi. Niiden rauhoittaminen olisi tarpeen, muttei se aina onnistu päättäväisyyden tai pakottamisen kautta. Asian syvällisempi ymmärtäminen, työstäminen toisen ihmisen, jopa ammattilaisen, kanssa ja itsemyötätunto sen sijaan saattavat auttaa. 

Hyviä keinoja helpottaa unettomuutta on noudattaa säännöllistä elämän rytmiä, myös viikonloppuisin ja lomilla, mennä sänkyyn vain riittävän väsyneenä, välttää päiväunia, ulkoilla riittävästi, syödä monipuolisesti ja tarpeeksi -muttei liikaa- myös illalla, pyrkiä säännölliseen, enintään kohtuulliseen työtuntien ja muun suorittamisen määrään vuorokaudessa. Liiat ylityötunnit syövät tutkimusten mukaan vapaa-ajasta elvyttäviä asioita, ja uupumuksella on silloin taipumus vain pahentua. Kaikki rentoutumista ja rauhoittumista edistävät asiat, jotka voivat yksilöllisesti vaihdella, esim. liikunta, ulkoilu, sauna, seksi, läheisten tai lemmikkien seura, kirjan lukeminen tai elokuvien katselu, parantavat yleensä nukkumista.

Ns. unihygienia-asiat tulee saattaa kuntoon. Muun muassa valon, melun ja muun häiritsevän toiminnan määrä pitäisi minimoida tarvittaessa korvatulpin ja silmälapuin, joku voi hyötyä viileinä pysyvistä lakanamateriaaleista, untuvapeitosta ja -tyynyistä, joku painopeitosta. Makuuhuoneen tuuletus ennen nukkumaanmenoa ja viileänä pitäminen hyödyttää monia. Vaihdevuosi-ikäiset naiset voivat hyötyä hormonikorvaushoidosta, jollekin tuo avun melatoniini tai pieni annos masennuksen ja/tai ahdistuneisuuden hoitoon käytettäviä lääkkeitä. Ns. rauhoittavia lääkkeitä ja alkoholia ei suositella ainakaan pitkäaikaiseen käyttöön niiden riippuvuutta ja dementiaa aiheuttavien ominaisuuksien takia. Kahvi ja tee saattaa piristää liikaa, ja niitä pitää sen takia välttää iltaisin, kuten myös liiallista muuta juomista, jotta rakon täyttyminen ei herätä yöllä. 

1. Milloin on syytä hakeutua lääkäriin?

Lääkäriin on hyvä hakeutua, kun haluaa selvitellä oireitaan, mm. unettomuutta, fyysisiä oireita, kuten rytmihäiriöitä, hengenahdistusta, väsymystä tai paniikkioireita, tai jos masentaa jatkuvasti (yhtäjaksoisesti) yli kahden viikon ajan.

Yleensä suljetaan pois tavalliset fyysiset sairaudet, kuten anemia, kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta sekä päihdeongelmat. Jollei sellaisesta ole kyse, kartoitetaan psyykkiset häiriöt ja mahdollinen työuupumuksen aste, uupumukseen liittyvä masennus tai muut mielenterveydenhäiriöt. Lievässä masennuksessa/ahdistuneisuudessa riittää tiedollinen ja lyhytterapeuttinen tuki, keskivaikea tai vaikeampi masennus/ahdistuneisuus vaatii yleensä sekä lääkehoitoa että terapiaa.

Yleensä työuupunut saa tukea työterveyshuollosta. Hän voi saada supportiivista lyhytterapiaa lääkärin, hoitajan ja työterveyspsykologin vastaanotolla. Jotkut työnantajat tarjoavat 15 kerran terapiajaksoja työterveyspsykologilla. Joskus tarvitaan pitkäaikaista, jopa vuosien kuntoutuspsykoterapiaa. Joskus voi auttaa työkykyvalmentaja tai muu ammatillisia asioita kartoittava henkilö, jos haluaa vaihtaa alaa, eikä psyykkinen sairastaminen ole päällimmäinen ongelma.

2. Miksi lääkäri määrää uupumukseen yhden tai kahden viikon sairausloman, vaikka tarve on selvästi pidempään?

Sairausloma kirjoitetaan yleensä aluksi lyhyenä (usein oirediagnoosilla, kuten unettomuus tai rytmihäiriöt), jotta tilannetta voidaan kartoittaa nopeasti uudestaan, kuten tarkentaa diagnoosia, ja miettiä erikoislääkärin konsultaation tai jatkotutkimusten tarvetta ja oikeaa hoitoa. 1+9 sairauslomapäivää menee työnantajan ”piikkiin”, ja se onkin oikea osoite, jos työmäärä on vain liian suuri, ja sitä voidaan nopeasti vähentää esimerkiksi töitä jakamalla työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyössä.

Sairauslomaa jatketaan tilanteen mukaan, jolloin Kela alkaa korvata työnantajalle sairauspäivärahaa. Joskus voi olla tarpeen tehdä muutoksia työpaikalla melko pian, ja uuteen työnkuvaan palaaminen toipilaana saattaa olla parempi vaihtoehto, kuin pitkä sairausloma ainoana toimenpiteenä. Tilannehan palautuu ennalleen, jos työtä ei muokata mitenkään. Lisäksi vaarassa voivat olla muut työntekijät tai uupuneen sijaiseksi otettu.

Pitkä sairausloma saattaa vieraannuttaa työstä ja työyhteisöstä. Joskus se on tarpeen, jotta irrottautuminen työstä tapahtuisi aidosti, mutta samalla tulisi säilyttää yhteys ainakin esimieheen.

3. Miten pääsen terapiaan?

Joskus työuupumuksen taustalla on selvemmin persoonallisuustekijät ja henkilöhistoria, ja joku toinen voi selviytyä samasta työkuormasta (tai tehdä vain välttämättömät tehtävät) ilman uupumista. Tunnolliset ylipäänsä uupuvat herkemmin. Tunnollisuuspiirteiden ja niin sanotun vaativuuden tunnistaminen itsessään voi olla käänteen tekevä asia muutosprosessissa, jonka aikana itseen voi oppia suhtautumaan armeliaammin, ja työtä voi oppia tekemään rennommin. Näitäkin asioita voidaan käsitellä työterveyspsykologin käynneillä.

Kelan kuntoutuspsykoterapian kriteerinä on se, että asianmukaisesti todettu, usein pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, uhkaa työ- tai opiskelukykyä. Terapiaa voidaan myöntää työkyvyn tukemiseksi etenkin silloin, jos tilanne jatkuu hankalana, eivätkä työterveyshuollon omat keinot riitä. Joskus uupumisen taustalta paljastuu vaikeita mielenterveysongelmia, kuten vakava masennus, ahdistuneisuus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja silloin 3-vuotinen terapiakokonaisuus on välttämätön.

Tavallinen polku terapiaan kulkee työterveys- tai terveyskeskuslääkärin kautta psykiatrille joko työterveyshuollon konsultaationa tai erikoissairaanhoidon psykiatrisen poliklinikan konsultaation kautta. Psykiatrin lausunto laaditaan Kelalle. Terapiaa tulee edeltää kolme kuukautta kestänyt sairauden hoitovaihe (alku lasketaan siitä, kun mielenterveyden häiriö on todettu) sisältäen vähintään kaksi käyntiä psykiatrilla, ja mielellään muutakin terapeuttista tai tiedollista tukea, ja lääkehoidon ja muiden hoitomahdollisuuksien arviointia. Ensimmäinen käynti voi siis olla esimerkiksi työterveyslääkärillä. Kelan korvaama terapia ei ole varsinaisesti hoitoa, vaan kuntoutusta, nimikin on
kuntoutuspsykoterapia.

4. Milloin ammatillinen kuntoutus tulee kyseeseen/ajankohtaiseksi, ja mitä siihen vaaditaan?

Ammatillista kuntoutusta tarvitaan, jos omaan entiseen työhön ei ole paluuta, ja tarvitaan esimerkiksi uudelleenkoulutusta. Joskus riittää entisen ammattitaidon käyttö uudessa työtehtävässä tai jopa työpaikassa, ja tällaiseen tilanteeseen voidaan hakea työkokeilua työeläkeyhtiöstä.

Kelan ammatillinen kuntoutus tukee niitä, joilla ei ole vakiintunutta työuraa, esimerkiksi nuoria ja vammaisia, tai jos työura on repaleinen ja niukka. Työkokeilu entiseen työhön sisältää työn aloituksen pikku hiljaa osa-aikaisesti. Usein työaikaa kasvatetaan suunnitelmallisesti kohti normaalia työaikaa, ja samalla tarkkaillaan työn riskitekijöitä. Säännöllinen seuranta sekä esimiehen että työterveyshuollon puolelta on olennaista.

Minun työuupumukseni

Aloitin innolla työt uudessa työpaikassa. Työpaikan “ongelmana” oli jatkuva kasvu. Yritys kasvoi, liikevaihto lisääntyi. Työntekijöiden määrä kasvoi, jatkuvasti tapahtui kaikenlaista muutosta. 

Jossain vaiheessa työn määrä alkoi tuntua liian suurelta. Ratkaisin ongelman naputtamalla tietokonetta vähän lujempaa. Sitten jätin kahvitauot väliin. Lopuksi aloin tehdä ylitöitä iltaisin. 

Kun alkoi tuntua, etten jaksa enää, kävin esimieheni puheilla. Hänen vähättelevä suhtautumisensa asiaan ei helpottanut tilannetta mitenkään. 

Istuin aamuisin autossa työpaikan pihalla. Mietin, menenkö sisään työpaikan ovesta, vai tuosta toisesta ovesta, joka vie työterveyshuollon tiloihin. Valitsin hetken miettimisen jälkeen työpaikan oven. Kävin myös työterveyshuollossa. En osannut selittää, mikä minua vaivaa, eivätkä työterveyshuollon ammattilaiset ymmärtäneet epäselvistä selityksistäni, että minulla on työuupumuksen oireita. 

Työmotivaatio katosi kokonaan. Tuntui, että työlläni ei ole mitään merkitystä. Tein koko ajan töitä niin paljon kuin ehdin, enkä saa muuta palautetta kuin “etkö ole vieläkään tehnyt tuota ja tuota”. Tuntui, ettei kukaan arvosta sitä, mitä olen saanut töissä aikaan. Esimies kantoi vaan lisää töitä pöydälleni päivittäin. Olin työpäivän jälkeen ihan poikki. Makasin sohvalla, enkä jaksanut tehdä edes kotitöitä. En jaksanut lähteä lenkille tai tapaamaan ystäviäni. En tuntenut iloa asioista, joista olin aiemmin iloinnut. 

Yksi pieni oljenkorsi katkaisi kamelin selän. Jälkikäteen ajateltuna se oli tosi pieni asia, mutta se sai minut miettimään, haluanko olla enää töissä tässä työpaikassa. Hetken mietittyäni tulin siihen tulokseen, että en halua olla. Jo tuo päätös helpotti. Tuntui, että on helppo olla töissä, kun ei ole enää “sidottu” tähän työpaikkaan. Tuntui, että tulevaisuus oli edessä aivan avoimena. Kävin ammatinvalinnan psykologin luona selvittämässä, alkaisinko opiskella täysin uutta alaa. Työpsykologia tuntui todella mielenkiintoiselta alalta. Sen alan opiskelu olisi edellyttänyt paikkakunnan vaihtoa. Tuntui, etten ole valmis siihen. Aloin etsiä uutta työpaikkaa. 

Kun löysin uuden työpaikan, edellisen työpaikan ajatteleminen aiheutti aluksi katkeruutta. Syytin kaikkea mahdollista, mikä on mennyt pieleen. Onneksi katkeruus hävisi pian, ja pystyin jatkamaan elämää eteenpäin. Olen oppinut uupumuksen myötä monta asiaa itsestäni. Olen myös muuttunut ihmisenä, työntekijänä, yksilönä. Osaan nykyään sanoa esimiehelleni ei. Osaan pitää kiinni omista rajoista, osaan huolehtia omasta jaksamisesta. 


Kirjoittanut: Toimistotyöntekijä, 45 vuotta

Kaikki järjestyy

”Voisimmeko olla
tänään valona, 
toisillemme antaa hiukan armoa,
huomata se, joka jaksa enää ei, 
jolta kova tahti 
kaikki voimat vei?
Voisimmeko tänään toista tukea,
myötätunnon sanat esiin pukea?” 



Anna-Mari Kaskisen lyhyestä ajatuksia herättävästä runosta, löytyvät työuupumuksen keskeiset sanat:
valo, armo, jaksaminen, kova tahti, toisen tukeminen ja myötätunto.

Työssään uupunut kokee voimattomuutta, joka on tavallista väsymystä voimakkaampaa. Siksi puhutaan uupumuksesta. Ei ”työväsymyksestä”, jota jokainen jossain vaiheessa työssään varmasti kokee. Silti työuupuneen on vaikea antaa armoa itselleen. Ei, vaan mieleen hiipii ajatus: kyllä minä sitten lepään, kun… Sitten kun -aikaa ei valitettavasti kuitenkaan ole. 

Uupuneen uni yleensä häiriintyy. Toisaalta tuntuu, että voisi aina vain nukkua, mutta unta ei joko tulekaan, tai aamuyön valveilla olevat tunnit alkavat tuntua turhankin tutuilta. 

Samalla mieli synkistyy entisestään. Mieleen nousee lisäksi ajatus, etten osaa töitänikään, vaikka ennen olin siinä kyllä ihan hyvä. Nyt työ ei tunnu miltään, ihan kuin robotti tekisi päivän työt. 

Päähänkin koskee koko ajan. Ja hartioita jomottaa. Alaselkääkin vihloo kummasti.  Ja tuntuu kuin vessassa käynnit olisivat vain viime aikoina lisääntyneet. Enhän kohta suoriudu töistäni mitenkään. 

”Mitä mun piti oikeastaan edes tehdä? Miksi kävelin tänne? En jaksaisi millään kuunnella muita. Käännyn pois, ettei tarvitse sanoa mitään.  Äkkiä ovi kiinni. Taas uusi sähköposti, enhän mä ole vastannut edellisiinkään. Voi ei…. apua, olen unohtanut vastata tuohon kokonaan… LAITTAKAA se radio edes pienemmälle! ” 

”Pakko jaksaa. Kotona odottavat lapset ja kotityöt. Ja viikonloppuna tulee vieraita, en kyllä millään jaksaisi. Olisi siivottavakin. On vielä muutama työasia hoidettava kyllä illalla.”

Kova tahti, jaksaa, jaksaa patistaa personal trainerkin. Missä on myötätunto? Tarvitsemme toisiamme, niin ilossa kuin hädässäkin. Joskus toisen myötätuntoiset sanat voivat olla se pelastusrengas, jota tarvitaan, kun itse ei osaa olla itselleen myötätuntoinen. On joko tottunut aina vain pärjäämään, tai on jo uupuneen mielen niin vangitsema, ettei enää kykene sanomaan itselleen mitään myötätuntoista. 

Mitä jos kuitenkin sanoisit itsellesi: kaikki järjestyy. Sinä riität ihan tällaisena. Maailma ei romahda, jos jätät työt seuraavaan päivään. Et siivoa, vaikka vieraita tulee ja haet sen kaupan pakastepizzan perheelle, ja unohdat ohjeet terveellisestä ruokavaliosta täksi illaksi. 

Siitä on hyvä jatkaa sitten miettimään yhdessä jonkun kanssa, on se sitten puoliso, ystävä tai terapeutti, mitä on hyvä seuraavaksi tehdä. Mutta ei tänään, nyt lepää.  Muista, älä jää yksin!  Nyt on aika hoitaa itseäsi, ja sen lisäksi myös työssä asioita on hoidettava kuntoon. Yhdessä. Kaikki järjestyy. Valoa on.


Kirjoittanut: Marketta Hämäläinen