“Unettomuudesta pelastunut” -kirja syntyi omakohtaisesta kokemuksesta

”Valvoin koko viime yön. Ahdistus alkoi jo illalla nukkumaan mennessä ja kesti koko yön. Korvatulppiakaan ei voi pitää, kun sydän jyskyttää niin kovaa, että pää hajoaa. Imovanekaan ei  auttanut yhtään mitään. Illalla olin kyllä tosi väsynyt, kun toissa yönäkin nukuin vain kaksi tuntia. Nyt voin sanoa, että pelkään nukkumista. En ymmärrä kauanko ihminen voi tätä kidutusta kestää. Aamulla pari tuntia itkin, tuntuu niin toivottomalla tämä tilanne. Viides lääke jo menossa ja olo ei ole parantunut. Päivät menee sumussa haahuillen, muisti ei enää toimi, mitään ei oikein jaksa. Mutta koira on kusetettava ja itse syötävä.”  

Tämä teksti on päiväkirjastani 3.1.2017. Syksyllä 2016 uuvuin ja alkoi krooninen unettomuus.

Työnkuvani kehitysvammatyössä oli paisunut vuosi vuodelta ja vaatimukset lisääntyneet. Työ oli hektistä, ja se vaati jatkuvaa valppautta ja sinkoilua paikasta toiseen. Tunsin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. En ottanut univaikeuksia tarpeeksi vakavasti, vaan olin tottunut niihin vähitellen ja ajattelin niiden olevan ohimenevä ilmiö – toisin kuitenkin kävi.

“Vaikka olen rikki, se ei ole mun syy. Se että voin eheytyä, on mun vastuulla.” -Tuntematon-

Seitsemän vuoden aikana kokeilin lukemattomia eri keinoja unettomuuden selättämiseen. Kokeilin yhdeksää eri lääkettä, hypnoosia, psykoterapiaa, nettiterapiaa, kuntoutusta ja monia eri vaihtoehtohoitoja ja rentoutusmenetelmiä.

Aluksi ajattelin, että unettomuus on sairaus, josta on päästävä nopeasti eroon. Myöhemmin tajusin, että ehkä se on ennemminkin viesti jostain sellaisesta, johon olisi hyvä kiinnittää huomiota ja pohtia sen syytä. Unettomuusmysteerin selvittäminen on ollut vuosien salapoliisityötä, punaisen langan etsimistä, mitkä tekijät vaikuttavat uneen ja miten. Mikä on syy ja mikä seuraus?

Unettomuusvuosien aikana kirjoitin huomioitani ylös ja psykoterapeuttini rohkaisi minua kirjoittamaan kokemuksistani kirjan. Omaan kokemukseen perustuvia kirjoja unettomuudesta on aika vähän. Haluan kirjallani luoda toivoa unettomuuden kanssa kamppaileville. Unen parantamiseen on paljon eri vaihtoehtoja, joita kannattaa ainakin kokeilla. Toki vaikutukset ovat jokaisella yksilöllisiä. 

Unettomuuden selättämiseen on keinoja, mutta ne oli etsittävä itse. Lääkäriltä saa lähinnä lääkehoitoa, mutta se harvoin riittää juurisyyn poistamiseen. Haastavaa on se, että apua on etsittävä juuri silloin, kun omat voimat ovat vähimmillään. 

En ole kokenut missään vaiheessa häpeää unettomuudestani tai uupumuksestani. En ole tehnyt tätä tahallani. Näin voi käydä ihan kenelle tahansa, kun stressitaso on liian pitkään korkealla, palautuminen liian vähäistä tai keholla ei ole käytettävissä riittävästi tarvittavia rakennusaineita. Olen ollut valmis tekemään kaikkeni toipumisen eteen. Sanotaan, että ihmisen vahvuus mitataan silloin, kun elämässä tulee eteen ongelmia.

Olen kertonut tilanteestani avoimesti ihmisille, ja yllättävän monta kohtalotoveria on löytynyt matkan varrelta. Unettomien mielessä pyörii paljon kysymyksiä – Ottaako vastaan lääkehoitoa vai ei? Mistä löytää sopivan psykoterapeutin? Miten turvata toimeentulo? Onko vaihtoehtohoidoista apua? Unettomuus on huomattavasti yleisempää kuin osasin etukäteen kuvitellakaan.

Syksyllä 2020 opiskelin kokemustoimijaksi ja vuotta myöhemmin kehittäjäasiakkaaksi. Olen kertonut omaa unettomuustarinaani mm. sairaanhoitaja- ja sosiaalityön opiskelijoille sekä luennoinut unettomuuteen liittyvissä webinaareissa. Kehittäjäasiakkaana olen saanut olla mukana monissa mielenkiintoisissa kehitysprojekteissa, kuten esimerkiksi työkyvyn tuen palveluiden kehittämisessä ja hyvinvointisuunnitelman valmistelussa. On todella tärkeää, että kokemustoimijoita ja kehittäjäasiakkaita hyödynnetään palveluiden kehittämisessä ja heitä voisi käyttää vielä paljon nykyistä enemmänkin. Haluan lisätä ihmisten tietoisuutta uupumuksesta, unettomuudesta ja niiden hoitokeinoista. Parasta mielenterveystyötä on puhua asioista.

E-kirja löytyy Ellibsin kirjakaupasta: https://www.ellibs.com/fi/book/9789529486779/unettomuudesta-pelastunut

Kirsi Keränen

Herkkänä kiivastahtisessa työelämässä

Pääsin vuosituhannen vaihteessa suoraan koulun penkiltä unelmieni työpaikkaan suureen suomalaiseen teknologiayritykseen. Se tuntui lottovoitolta ja halusin tehdä hyvän vaikutuksen. Aloitin yksikössä, jossa viihdyin ja tulin hyvin toimeen työparini kanssa. Työn tekemisen tahti oli sopiva ja minulla oli rauha keskittyä tehtäviini. Muutaman kuukauden kuluttua siirryin pääkonttorille vaativampiin tehtäviin tiimin esimiehen avustajaksi ja työ alkoi muuttua kuormittavammaksi.

Työn tekemisen tahti kävi kiivaammaksi ja tehtävät vaativammiksi. Työ keskeytyi usein, sähköpostia kertyi päivän mittaan, kokonaisuudet alkoivat olla vaikeammin hallittavia ja harvoin oli sellaista hetkeä, että olisin kokenut tyytyväisyyttä tekemästäni työstä. Kuormitusta lisäsi rauhaton työpiste isossa avokonttorissa ja äärimmäisen vaativa esimies.

Oltuani työssä vuoden verran olin työviikon päätteeksi niin kireänä, että kotiin tullessani minulle ei saanut puhua mitään, ennen kuin olin istunut tunnin verran saunan lauteilla. Sunnuntaina ahdistus edessä olevasta työviikosta alkoi painaa heti aamulla herätessä. Hankalaksi kokemani henkilösuhteet ja tekemättömät työt pyörivät mielessä jatkuvasti. Aloin kokea hengenahdistusta ja saada pahoja paniikkikohtauksia. Eräänä sunnuntai-iltana soitin kollegalleni ja purskahdin itkuun. Hänen kehotuksestaan hakeuduin työterveyslääkärille, joka passitti minut pitkälle sairauslomalle ahdistus- ja masennuslääkereseptit kourassani.

Sairauslomalta palattuani tilanne ei ollut muuttunut millään tavalla. Itse asiassa se oli kärjistynyt. Tiimistämme yksi oli päättänyt vaihtaa työpaikkaa uupumuksen takia ja toinen oli päätynyt samasta syystä pitkälle sairauslomalle. Päätin hakeutua toiseen työhön itseni tähden ja onnekseni löysin itselleni huomattavasti paremmin sopivan työpaikan varsin pian.

Kymmenisen vuotta myöhemmin löysin erityisherkkyyttä käsittelevän kirjan ja sain tapahtuneeseen uutta perspektiiviä. Ymmärsin muun muassa, että erityisherkkänä olen taipuvaisempi kuormittumaan ja tarvitsen enemmän hiljaisuutta ja rauhaa, kuin vähemmän herkkä ihminen. Ärsykkeiden ja vaatimusten tulva, jatkuvat keskeytykset, kiivas tahti ja äkilliset muutokset saivat herkän hermostoni kroonisesti ylivirittyneeseen tilaan. Siihen päälle kun lisättiin nuoruuden kokemattomuus ja miellyttämisenhalu, liiallinen kiltteys ja konfliktien pelko sekä ylitunnollisuus, olivat uupumisen ainekset kasassa. Suorittamista ihaileva työkulttuuri ja ”tunteet eivät kuulu työpaikalle” -tyyppinen ajattelu eivät myöskään tehneet hyvää.

Mitä opin? Omalta osaltani ymmärsin sen, miten tärkeitä itsetuntemus ja itsensä johtamisen taidot ovat. Itsetuntemus auttaa tunnistamaan, mikä on itselle hyväksi ja mikä ei, ja mitkä ovat omat vahvuudet ja heikkoudet. Liiallisen kiltteyden asemesta on hyvä olla itseluottamusta ja itsekunnioitusta avata suunsa, jos asiat ovat menossa huonoon suuntaan. Ymmärsin, että minun on pidettävä itse itsestäni huolta. Työyhteisön osalta korostui ihmisten johtamisen taidon tärkeys. Tunneälyä omaava esimies on kullanarvoinen. Tänä päivänä ajattelen, että hyvä työpaikka on sellainen, jossa on turvallista puhua vaikeistakin asioista, missä epäonnistuminen ei ole häpeä, missä ihmisiin luotetaan ja turhaa eriarvoisuutta luovaa hierarkiaa on mahdollisimman vähän. Hyvällä johtamisella ja itsensä johtamisella luodaan kukoistavia työyhteisöjä, joissa jokaisen yksilölliset taidot ja ominaisuudet palvelevat kokonaisuutta parhaalla mahdollisella tavalla.

Suvi Bowellan on hyvinvointivalmentaja, kirjailija ja tunneterapeutti, joka on kirjoittanut kirjat Ihana herkkyys, Erityisherkän päiväkirja ja Kiltin tytön voimakirja.

suvi@suvibowellan.com