“Unettomuudesta pelastunut” -kirja syntyi omakohtaisesta kokemuksesta

”Valvoin koko viime yön. Ahdistus alkoi jo illalla nukkumaan mennessä ja kesti koko yön. Korvatulppiakaan ei voi pitää, kun sydän jyskyttää niin kovaa, että pää hajoaa. Imovanekaan ei  auttanut yhtään mitään. Illalla olin kyllä tosi väsynyt, kun toissa yönäkin nukuin vain kaksi tuntia. Nyt voin sanoa, että pelkään nukkumista. En ymmärrä kauanko ihminen voi tätä kidutusta kestää. Aamulla pari tuntia itkin, tuntuu niin toivottomalla tämä tilanne. Viides lääke jo menossa ja olo ei ole parantunut. Päivät menee sumussa haahuillen, muisti ei enää toimi, mitään ei oikein jaksa. Mutta koira on kusetettava ja itse syötävä.”  

Tämä teksti on päiväkirjastani 3.1.2017. Syksyllä 2016 uuvuin ja alkoi krooninen unettomuus.

Työnkuvani kehitysvammatyössä oli paisunut vuosi vuodelta ja vaatimukset lisääntyneet. Työ oli hektistä, ja se vaati jatkuvaa valppautta ja sinkoilua paikasta toiseen. Tunsin jatkuvaa riittämättömyyden tunnetta. En ottanut univaikeuksia tarpeeksi vakavasti, vaan olin tottunut niihin vähitellen ja ajattelin niiden olevan ohimenevä ilmiö – toisin kuitenkin kävi.

“Vaikka olen rikki, se ei ole mun syy. Se että voin eheytyä, on mun vastuulla.” -Tuntematon-

Seitsemän vuoden aikana kokeilin lukemattomia eri keinoja unettomuuden selättämiseen. Kokeilin yhdeksää eri lääkettä, hypnoosia, psykoterapiaa, nettiterapiaa, kuntoutusta ja monia eri vaihtoehtohoitoja ja rentoutusmenetelmiä.

Aluksi ajattelin, että unettomuus on sairaus, josta on päästävä nopeasti eroon. Myöhemmin tajusin, että ehkä se on ennemminkin viesti jostain sellaisesta, johon olisi hyvä kiinnittää huomiota ja pohtia sen syytä. Unettomuusmysteerin selvittäminen on ollut vuosien salapoliisityötä, punaisen langan etsimistä, mitkä tekijät vaikuttavat uneen ja miten. Mikä on syy ja mikä seuraus?

Unettomuusvuosien aikana kirjoitin huomioitani ylös ja psykoterapeuttini rohkaisi minua kirjoittamaan kokemuksistani kirjan. Omaan kokemukseen perustuvia kirjoja unettomuudesta on aika vähän. Haluan kirjallani luoda toivoa unettomuuden kanssa kamppaileville. Unen parantamiseen on paljon eri vaihtoehtoja, joita kannattaa ainakin kokeilla. Toki vaikutukset ovat jokaisella yksilöllisiä. 

Unettomuuden selättämiseen on keinoja, mutta ne oli etsittävä itse. Lääkäriltä saa lähinnä lääkehoitoa, mutta se harvoin riittää juurisyyn poistamiseen. Haastavaa on se, että apua on etsittävä juuri silloin, kun omat voimat ovat vähimmillään. 

En ole kokenut missään vaiheessa häpeää unettomuudestani tai uupumuksestani. En ole tehnyt tätä tahallani. Näin voi käydä ihan kenelle tahansa, kun stressitaso on liian pitkään korkealla, palautuminen liian vähäistä tai keholla ei ole käytettävissä riittävästi tarvittavia rakennusaineita. Olen ollut valmis tekemään kaikkeni toipumisen eteen. Sanotaan, että ihmisen vahvuus mitataan silloin, kun elämässä tulee eteen ongelmia.

Olen kertonut tilanteestani avoimesti ihmisille, ja yllättävän monta kohtalotoveria on löytynyt matkan varrelta. Unettomien mielessä pyörii paljon kysymyksiä – Ottaako vastaan lääkehoitoa vai ei? Mistä löytää sopivan psykoterapeutin? Miten turvata toimeentulo? Onko vaihtoehtohoidoista apua? Unettomuus on huomattavasti yleisempää kuin osasin etukäteen kuvitellakaan.

Syksyllä 2020 opiskelin kokemustoimijaksi ja vuotta myöhemmin kehittäjäasiakkaaksi. Olen kertonut omaa unettomuustarinaani mm. sairaanhoitaja- ja sosiaalityön opiskelijoille sekä luennoinut unettomuuteen liittyvissä webinaareissa. Kehittäjäasiakkaana olen saanut olla mukana monissa mielenkiintoisissa kehitysprojekteissa, kuten esimerkiksi työkyvyn tuen palveluiden kehittämisessä ja hyvinvointisuunnitelman valmistelussa. On todella tärkeää, että kokemustoimijoita ja kehittäjäasiakkaita hyödynnetään palveluiden kehittämisessä ja heitä voisi käyttää vielä paljon nykyistä enemmänkin. Haluan lisätä ihmisten tietoisuutta uupumuksesta, unettomuudesta ja niiden hoitokeinoista. Parasta mielenterveystyötä on puhua asioista.

E-kirja löytyy Ellibsin kirjakaupasta: https://www.ellibs.com/fi/book/9789529486779/unettomuudesta-pelastunut

Kirsi Keränen

Uupunut ja uneton

”Heitä minulle pelastusrengas 
Muuten hukun tän elon kylmiin aaltoihin 
Anna käsi ja vedä minut laivaan 
Ja pistä kuivumaan, lämpöön rakkauden.” 

J. Karjalaisen Pelastusrengas-kappaleen kaltaista pelastajaa ja pelastusrengasta kaipasin  unettomuuden synkimpinä hetkinä. Tuntui, kuin mustekalan lonkerot olisivat vetäneet kohti meren  pohjaa, ja taistelin vastaan. Pieni hetki unta oli kuin henkäys happea hukkuvalle. 

Koin työuupumuksen ja sairastuin krooniseen unettomuuteen syksyllä 2016. Olin sairastuessani  41-vuotias, perheellinen ja työskentelin hoitoalalla. Luonteeltani olen tunnollinen suorittaja, kiltti,  herkkä ja taipuvainen tavoittelemaan täydellisyyttä. Elämäni oli hyvin suorituskeskeistä, niin töissä  kuin vapaa-ajallakin. Työnkuva oli paisunut vuosi vuodelta, ja vaatimukset lisääntyneet. Pienellä  henkilöstömäärällä yritettiin saada yhä enemmän tuloksia aikaan, ja seurauksena oli jatkuva  riittämättömyyden tunne. 

Olin sairauslomalla ensin neljä kuukautta, ja myöhemmin vielä kahdeksan kuukautta. Kokeilin  unettomuuteen paljon erilaisia hoitokeinoja, kuten akupunktioita, vyöhyketerapiaa, homeopatiaa,  kahdeksaa eri lääkettä, nettiterapiaa, psykoterapiaa, Kiila-kuntoutusta, joogaa ja TRE-stressinpurkumenetelmää. Myös puolison ja läheisten tuki on ollut todella merkittävää paranemisen kannalta. Työtäni kevennettiin ja pääsin työskentelemään pieneen ja rauhalliseen yksikköön 50 % työajalla. 

Toipuminen on ollut pitkä ja aaltoileva prosessi, jonka aikana olen oppinut paljon itsetuntemusta,  itsemyötätuntoa, kiitollisuutta, rajojen asettamista, sekä elämään omien arvojeni mukaan. Sairaus on  pakottanut muuttamaan elämäntapoja, ja sen myötä on avautunut uusia mahdollisuuksia  toteuttaa itseään. Olen opiskellut mm. kokemustoimijaksi, ja käyn kertomassa tarinaani muille  ihmisille. 

Ajattelin pitkään, että unettomuudesta on päästävä nopeasti eroon, ja haluan jatkaa arkeani kuten  ennenkin. Olen hiljalleen alkanut hyväksyä herkkäunisuuden kuuluvan elämääni, ja matka jatkuu  seuralaisesta huolimatta. Se rajoittaa tekemisiäni, mutta mahdollistaa kuitenkin hyvän ja  onnellisen elämän. Olen alkanut luottaa kykyihini ja siihen, että elämä kantaa. Asioilla on tapana  järjestyä. Sairaus mahdollistaa ihmisenä kasvamisen. Elämän haastavin ajanjakso voi olla myös  elämän paras ja opettavaisin.  

Kirjoittanut: Kirsi Keränen

5. Millä tavoin ja miksi uniongelmia ilmenee, ja millaisin keinon niihin voi saada apua? Millaisin tavoin voi kotikonstein parantaa unenlaatua?

Unettomuus on tavallinen uupumiseen ja masennukseen liittyvä ongelma. Velvollisuudet, tekemättömät työt, ratkaisemattomat asiat, huoli ja ahdistuneisuus yleensä vain pahentavat uniongelmia. Joskus ahdistuneisuus voi oireilla pelkästään uniongelmin, sillä ahdistuneisuus voi pysyä piilossa päivän kiireissä. Tavallista on sekä nukahtamisvaikeus että aamuyön heräily.

Jos ihminen saa liian vähän unta pidemmän ajan kuluessa, se alkaa näkyä päiväväsymyksenä ja -uupumuksena. Pitkittyessään uniongelmilla on taipumus pahentua. Uneton alkaa jo pelätä ja jännittää seuraavaa yötä, miten se mahtaakaan sujua, saanko nytkään nukutuksi, jne. Syynä on sympaattinen hermosto ja ihmisen ”liskoaivojen” rakenteet, jotka ovat ihmisen lajinkehityksen vanhimpia osia, ja sen aikana varmistaneet taisteluun ja pakoon ryntäämisen kyvyn vihollisen uhatessa, mutta joita ei enää sellaisenaan tarvittaisi. Niiden rauhoittaminen olisi tarpeen, muttei se aina onnistu päättäväisyyden tai pakottamisen kautta. Asian syvällisempi ymmärtäminen, työstäminen toisen ihmisen, jopa ammattilaisen, kanssa ja itsemyötätunto sen sijaan saattavat auttaa. 

Hyviä keinoja helpottaa unettomuutta on noudattaa säännöllistä elämän rytmiä, myös viikonloppuisin ja lomilla, mennä sänkyyn vain riittävän väsyneenä, välttää päiväunia, ulkoilla riittävästi, syödä monipuolisesti ja tarpeeksi -muttei liikaa- myös illalla, pyrkiä säännölliseen, enintään kohtuulliseen työtuntien ja muun suorittamisen määrään vuorokaudessa. Liiat ylityötunnit syövät tutkimusten mukaan vapaa-ajasta elvyttäviä asioita, ja uupumuksella on silloin taipumus vain pahentua. Kaikki rentoutumista ja rauhoittumista edistävät asiat, jotka voivat yksilöllisesti vaihdella, esim. liikunta, ulkoilu, sauna, seksi, läheisten tai lemmikkien seura, kirjan lukeminen tai elokuvien katselu, parantavat yleensä nukkumista.

Ns. unihygienia-asiat tulee saattaa kuntoon. Muun muassa valon, melun ja muun häiritsevän toiminnan määrä pitäisi minimoida tarvittaessa korvatulpin ja silmälapuin, joku voi hyötyä viileinä pysyvistä lakanamateriaaleista, untuvapeitosta ja -tyynyistä, joku painopeitosta. Makuuhuoneen tuuletus ennen nukkumaanmenoa ja viileänä pitäminen hyödyttää monia. Vaihdevuosi-ikäiset naiset voivat hyötyä hormonikorvaushoidosta, jollekin tuo avun melatoniini tai pieni annos masennuksen ja/tai ahdistuneisuuden hoitoon käytettäviä lääkkeitä. Ns. rauhoittavia lääkkeitä ja alkoholia ei suositella ainakaan pitkäaikaiseen käyttöön niiden riippuvuutta ja dementiaa aiheuttavien ominaisuuksien takia. Kahvi ja tee saattaa piristää liikaa, ja niitä pitää sen takia välttää iltaisin, kuten myös liiallista muuta juomista, jotta rakon täyttyminen ei herätä yöllä.