5. Millä tavoin ja miksi yleensä uniongelmia ilmenee ja millaisin keinon niihin voidaan saada apua? Millaisin tavoin voidaan kotikonstein parantaa unenlaatua?

Unettomuus on tavallinen uupumiseen ja masennukseen liittyvä ongelma, ja velvollisuudet, tekemättömät työt, ratkaisemattomat asiat, huoli ja ahdistuneisuus niistä yleensä vain pahentavat uniongelmia. Joskus ahdistuneisuus voi oireilla pelkästään uniongelmin, sillä ahdistuneisuus voi pysyä piilossa päivän kiireissä. Tavallista on sekä nukahtamisvaikeus että aamuyön heräily.

Jos ihminen saa liian vähän unta pitemmän ajan kuluessa, alkaa se näkyä päiväväsymyksenä ja -uupumuksena. Pitkittyessään uniongelmilla on taipumus pahentua ja uneton alkaa jo pelätä ja jännittää seuraavaa yötä, että miten se mahtaakaan sujua, saanko nytkään nukutuksi jne. Syynä on sympaattinen hermosto ja ihmisen ”liskoaivojen” rakenteet, jotka ovat ihmisen lajinkehityksen vanhimpia osia ja sen aikana varmistaneet taisteluun ja pakoon ryntäämisen kyvyn vihollisen uhatessa, mutta joita ei enää sellaisenaan tarvittaisi. Niiden rauhoittaminen olisi tarpeen, muttei se aina onnistu päättäväisyyden tai pakottamisen kautta. Asian syvällisempi ymmärtäminen, työstäminen toisen ihmisen, jopa ammattilaisen, kanssa ja itsemyötätunto sen sijaan saattaa auttaa. 

Hyviä keinoja helpottaa unettomuutta on noudattaa säännöllistä elämän rytmiä, myös viikonloppuisin ja lomilla, mennä sänkyyn vain riittävän väsyneenä, välttää päiväunia, ulkoilla riittävästi, syödä monipuolisesti ja tarpeeksi -muttei liikaa- myös illalla, pyrkiä säännölliseen enintään kohtuulliseen työtuntien ja muun suorittamisen määrään/vrk. Liiat ylityötunnit syövät tutkimusten mukaan vapaa-ajasta elvyttäviä asioita, ja uupumuksella on silloin taipumus vain pahentua. Kaikki rentoutumista ja rauhoittumista edistävät asiat, jotka voivat yksilöllisesti vaihdella, kuten esim. liikunta, ulkoilu, sauna, seksi, läheisten tai lemmikkien seura, kirjan lukeminen tai elokuvien katselu, parantavat yleensä nukkumista.

Ns. unihygienia-asiat tulee saattaa kuntoon, mm. valon, melun ja muun häiritsevän toiminnan määrä pitäisi minimoida tarvittaessa korvatulpin ja silmälapuin, joku voi hyötyä viileinä pysyvistä lakanamateriaaleista, untuvapeitosta ja -tyynyistä, joku painopeitosta. Makuuhuoneen tuuletus ennen nukkumaanmenoa ja pitäminen viileänä hyödyttää monia. Vaihdevuosi-ikäiset naiset voivat hyötyä hormonikorvaushoidosta, jollekin tuo avun melatoniini tai pieni annos masennuksen ja/tai ahdistuneisuuden hoitoon käytettäviä lääkkeitä. Ns. rauhoittavia lääkkeitä ja alkoholia ei suositella ainakaan pitkäaikaiseen käyttöön niiden riippuvuutta ja dementiaa aiheuttavien ominaisuuksien takia. Kahvi ja tee saattaa piristää liikaa ja niitä pitää sen takia välttää iltaisin, kuten myös liiallista muuta juomista, jotta rakon täyttyminen ei herätä yöllä. 

1. Milloin on syytä hakeutua lääkäriin?

Lääkäriin on hyvä hakeutua, kun haluaa selvitellä oireitaan, mm. unettomuutta, fyysisiä oireita, kuten rytmihäiriöitä, hengenahdistusta, väsymystä tai paniikkioireita, tai jos masentaa jatkuvasti (yhtäjaksoisesti) yli kahden viikon ajan.

Yleensä suljetaan pois tavalliset fyysiset sairaudet, kuten anemia, kilpirauhasen vajaa- tai liikatoiminta sekä päihdeongelmat. Jollei sellaisesta ole kyse, kartoitetaan psyykkiset häiriöt ja mahdollinen työuupumuksen aste, uupumukseen liittyvä masennus tai muut mielenterveydenhäiriöt. Lievässä masennuksessa/ahdistuneisuudessa riittää tiedollinen ja lyhytterapeuttinen tuki, keskivaikea tai vaikeampi masennus/ahdistuneisuus vaatii yleensä sekä lääkehoitoa että terapiaa.

Yleensä työuupunut saa tukea työterveyshuollosta. Hän voi saada supportiivista lyhytterapiaa lääkärin, hoitajan ja työterveyspsykologin vastaanotolla. Jotkut työnantajat tarjoavat 15 kerran terapiajaksoja työterveyspsykologilla. Joskus tarvitaan pitkäaikaista, jopa vuosien kuntoutuspsykoterapiaa. Joskus voi auttaa työkykyvalmentaja tai muu ammatillisia asioita kartoittava henkilö, jos haluaa vaihtaa alaa, eikä psyykkinen sairastaminen ole päällimmäinen ongelma.

2. Miksi lääkäri määrää uupumukseen yhden tai kahden viikon sairausloman, vaikka tarve on selvästi pidempään?

Sairausloma kirjoitetaan yleensä aluksi lyhyenä (usein oirediagnoosilla, kuten unettomuus tai rytmihäiriöt), jotta tilannetta voidaan kartoittaa nopeasti uudestaan, kuten tarkentaa diagnoosia, ja miettiä erikoislääkärin konsultaation tai jatkotutkimusten tarvetta ja oikeaa hoitoa. 1+9 sairauslomapäivää menee työnantajan ”piikkiin”, ja se onkin oikea osoite, jos työmäärä on vain liian suuri, ja sitä voidaan nopeasti vähentää esimerkiksi töitä jakamalla työterveyshuollon ja työpaikan yhteistyössä.

Sairauslomaa jatketaan tilanteen mukaan, jolloin Kela alkaa korvata työnantajalle sairauspäivärahaa. Joskus voi olla tarpeen tehdä muutoksia työpaikalla melko pian, ja uuteen työnkuvaan palaaminen toipilaana saattaa olla parempi vaihtoehto, kuin pitkä sairausloma ainoana toimenpiteenä. Tilannehan palautuu ennalleen, jos työtä ei muokata mitenkään. Lisäksi vaarassa voivat olla muut työntekijät tai uupuneen sijaiseksi otettu.

Pitkä sairausloma saattaa vieraannuttaa työstä ja työyhteisöstä. Joskus se on tarpeen, jotta irrottautuminen työstä tapahtuisi aidosti, mutta samalla tulisi säilyttää yhteys ainakin esimieheen.

3. Miten pääsen terapiaan?

Joskus työuupumuksen taustalla on selvemmin persoonallisuustekijät ja henkilöhistoria, ja joku toinen voi selviytyä samasta työkuormasta (tai tehdä vain välttämättömät tehtävät) ilman uupumista. Tunnolliset ylipäänsä uupuvat herkemmin. Tunnollisuuspiirteiden ja niin sanotun vaativuuden tunnistaminen itsessään voi olla käänteen tekevä asia muutosprosessissa, jonka aikana itseen voi oppia suhtautumaan armeliaammin, ja työtä voi oppia tekemään rennommin. Näitäkin asioita voidaan käsitellä työterveyspsykologin käynneillä.

Kelan kuntoutuspsykoterapian kriteerinä on se, että asianmukaisesti todettu, usein pitkäaikainen mielenterveyden häiriö, uhkaa työ- tai opiskelukykyä. Terapiaa voidaan myöntää työkyvyn tukemiseksi etenkin silloin, jos tilanne jatkuu hankalana, eivätkä työterveyshuollon omat keinot riitä. Joskus uupumisen taustalta paljastuu vaikeita mielenterveysongelmia, kuten vakava masennus, ahdistuneisuus tai kaksisuuntainen mielialahäiriö, ja silloin 3-vuotinen terapiakokonaisuus on välttämätön.

Tavallinen polku terapiaan kulkee työterveys- tai terveyskeskuslääkärin kautta psykiatrille joko työterveyshuollon konsultaationa tai erikoissairaanhoidon psykiatrisen poliklinikan konsultaation kautta. Psykiatrin lausunto laaditaan Kelalle. Terapiaa tulee edeltää kolme kuukautta kestänyt sairauden hoitovaihe (alku lasketaan siitä, kun mielenterveyden häiriö on todettu) sisältäen vähintään kaksi käyntiä psykiatrilla, ja mielellään muutakin terapeuttista tai tiedollista tukea, ja lääkehoidon ja muiden hoitomahdollisuuksien arviointia. Ensimmäinen käynti voi siis olla esimerkiksi työterveyslääkärillä. Kelan korvaama terapia ei ole varsinaisesti hoitoa, vaan kuntoutusta, nimikin on
kuntoutuspsykoterapia.

4. Milloin ammatillinen kuntoutus tulee kyseeseen/ajankohtaiseksi, ja mitä siihen vaaditaan?

Ammatillista kuntoutusta tarvitaan, jos omaan entiseen työhön ei ole paluuta, ja tarvitaan esimerkiksi uudelleenkoulutusta. Joskus riittää entisen ammattitaidon käyttö uudessa työtehtävässä tai jopa työpaikassa, ja tällaiseen tilanteeseen voidaan hakea työkokeilua työeläkeyhtiöstä.

Kelan ammatillinen kuntoutus tukee niitä, joilla ei ole vakiintunutta työuraa, esimerkiksi nuoria ja vammaisia, tai jos työura on repaleinen ja niukka. Työkokeilu entiseen työhön sisältää työn aloituksen pikku hiljaa osa-aikaisesti. Usein työaikaa kasvatetaan suunnitelmallisesti kohti normaalia työaikaa, ja samalla tarkkaillaan työn riskitekijöitä. Säännöllinen seuranta sekä esimiehen että työterveyshuollon puolelta on olennaista.