Työuupumus on surullista, turhaa – ja monesti ehkäistävissä

Suomalaisen aineiston mukaan lievää uupumusta kokee neljännes työntekijöistä, vakavasti uupuneita on 2,5 % työntekijöistä. Mielenterveyssyistä sairauslomille ja lopulta työkyvyttömyyseläkkeelle siirtyneiden osuus kasvaa, vaikka muuten työkyvyttömyyteen johtavien sairauksien osuus vähenee. 

Uupumusoireista kärsii siis jatkuvasti jopa sadat tuhannet työntekijät Suomessa.

Uupuminen johtaa sairasteluun, oireiluun, elämänlaadun heikkenemiseen, vapaa-ajan vähenemiseen ja kapeutumiseen, unettomuuteen ja masennukseen puhumattakaan työtehon ja -panoksen laskusta ja lopulta sairauspoissaoloista, joihin menetetään arviolta noin 3,5 miljardia euroa vuosittain. Uupuminen voi johtaa pitkään sairauspoissaoloon ja toipumiseen, joka voi kestää vuosikausia. Jotkut eivät toivu koskaan ja päätyvät työkyvyttömyyseläkkeelle niin heikossa kunnossa, että hädin tuskin selviytyvät arjen askareista, mikä tuntuu kohtuuttomalta hinnalta unelmatyöstä.

Eihän sen tarvitsisi olla näin.

Meillä Suomessa on lakisääteinen työterveyshuolto ja työsuojelu, joiden tulee vartioida työntekijöiden työturvallisuutta yhdessä työpaikkojen ja esihenkilöiden kanssa. On osattu erinomaisesti vähentää työn fyysisiä, kemiallisia ja biologisiakin vaaratekijöitä, ja ammattitaudit ja työtapaturmat on saatu laskemaan merkitsevästi viime vuosikymmenien aikana.

Työn psykososiaalinen kuormitus on samaan aikaan kasvanut, kun työolosuhteet ovat muuttuneet enemmän itseohjautuvaan suuntaan ja työhön on kasautunut muitakin kuormitustekijöitä, kuten digitalisaation, tietointensiivisen työn, sekä ajasta ja paikasta riippumattoman työn lisääntyminen. Työn keskeytykset, jatkuva muutos ja kiire ovat monen työpaikan tunnusmerkkejä.

Työn psykososiaalinen kuormitus onkin nähtävä merkittävänä terveysriskinä fyysisten vaarojen rinnalla. Tämän tunnistamisessa ja viestimisessä yritykseen ovat työterveyshuolto ja työsuojelu tärkeässä roolissa, ja työntekijän on osattava hakea ja käyttää niiden apua.

Työuupumuksen sisäisiä ja muita kuin työhön liittyviä ulkoisia taustatekijöitä ei voida koskaan kokonaan poistaa; onhan tunnollinen, huolellinen ja kiltti luonne taipuvainen hoitamaan muidenkin tonttia. Toisaalta hankalia ruuhkavuosia elävän lapsiperheellisen arjen hallinta on haastavampaa kuin vain omasta elämästään vastaavan sinkun.

Tilanteen ymmärtäminen ja hyväksyminen on myös osa sen ratkaisua, jos asioista voidaan keskustella työpaikalla avoimesti, ja etsiä ratkaisuja ongelmiin.

Kunnianhimoinen työntekijä voisi ehkä yrittää madaltaa tavoitetasoaan, ja suurperheen äiti voisi kenties antaa sinkun hoitaa vähän isomman osan yhteisistä työtehtävistä esimiehen siunauksella.

Työuupumusta ei kuitenkaan voi koskaan selittää vain yksilön luonteenpiirteillä ja taipumuksilla, kuten sitä ei voi myöskään kuitata haastavalla elämäntilanteella. Ihmiset selviävät Työterveyslaitoksen tutkija Jari Hakasen mukaan yksityiselämänsä kriiseistä uupumatta työssä, kunhan työolot eivät ole niin kuormittavat, ettei yksityiselämän kriiseille ole enää tilaa ihmisen arjessa. Työterveyslaitoksen mukaan yksityiselämän ongelmat voivat nopeuttaa työuupumuksen kehittymistä silloin, kun työkuormitus ei ole kohtuullista.

Koronapandemian aiheuttama siirtyminen etätöihin on voinut parantaa osalla tilannetta vähentämällä työmatkoihin ja palavereihin kuluvaa aikaa. Toisaalta se on voinut osalla pahentaa yksinäisyyttä ja yksin puurtamista työyhteisön tuen puuttuessa. Itseohjautuvuudelle se on antanut aivan uudenlaista pontta, eivätkä kaikki ole siitä selviytyneet.

Kokonaisvaikutukset ovat vielä epäselvät, mutta työuupumus on selkeästi tullut jäädäkseen.

Työn kuormitus ja voimavarat tulisivat olla tasapainossa. Silloin on joskus kiire, ja lounaan voi joskus joutua jättämään väliin, mutta toisaalta voi työporukan kesken olla mukavia kohtaamisia ja kannustavaa keskustelua, työ tuntuu merkitykselliseltä ja lomat kuluvat lomaillen.

Elämässä pitää jäädä aikaa ja energiaa perheelle, ystäville ja liikunta- ja muille harrastuksille useimpina arkipäivinä viikossa. Lisäksi iltaisin, viikonloppuisin ja lomilla on saatava kunnolla palautua työstä. Öisin pitää saada nukkua, ei miettiä tekemättömiä töitä.

Muuten työkuormitus ei poistu, vaan pikkuhiljaa kumuloituu ja kasvaa, ja riski työuupumukseen lisääntyy. Onko tätä nyt niin vaikea ymmärtää?

Kirjoittanut: Maarit Lindström

työterveyshuollon erikoislääkäri